Agricola ja kettu

Paavo Haavikon näytelmä Agricola ja kettu on esitys suomalaisesta vapaudesta, päähenkilönään Suomen tuntematon kansa ja sen henkinen johtaja, Suomen viimeinen piispa Mikael Agricola.

Esitys kertoo itään tähyävästä ja länteen hamuavasta porukasta, joka pitää mieluummin kiinni kärsimyksestään ja ahdingostaan kuin luopuu siitä huonoilla kaupoilla.

Tätä tuntematonta kansaa yhdistää nurina ja valitus. Se uskoo pullon vapauteen ja karnevaaliin, joka antaa mahdollisuuden kaikkeen, mutta ei vie mitään pois. Esitys kysyy mitä tapahtuu kansakunnalle kun sen mahtavin herra romahtaa kesken kaiken ja ovet itään ja länteen aukeavat. Kun yhtäkkiä on pakko olla ihmisenä ihmisten joukossa.

Agricola ja kettu kertoo invalidin ihmeparantumisesta ja sosiaalisen aseman menettämisestä, suomalaisen itkun, viinan ja raivon inflaatiosta.