Deus vult: Taidevatikaanin viimeiset päivät

Onko taiteen tekeminen ja kokeminen verrattavissa uskonnolliseen hurmokseen? Deus vult: Taidevatikaanin viimeiset päivät tarkastelee korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin yhteentörmäyksiä taidefundamentalismin näkökulmasta läpi historian.

Toisaalla seisovat vauraat instituutiot eli taidemaailman vatikaani, toisaalla nuoret lutherilaisiin vertautuvat teatterintekijät manifesteineen puhtaamman taiteen puolesta. Oudot murhat järkyttävät taideyhteisön arkea ja tarkkaan vartioitu taideliiton arkki on vaarassa joutua vääriin käsiin. Ääritaiteilijat lymyävät salaisissa tyyssijoissaan suunnitellen totaalista muutosta taiteen kehityskulkuun ja toteuttavat tositaiteellisia yhteiskuntaa järkyttäviä tekoja. Valtameren tuolla puolen siintää maa, jossa taide ja valtio on jo erotettu toisistaan.

Esitys etsii taiteen ja uskonnon samankaltaisuuksia ja pohtii onko tositaiteella ja tosiuskonnolla erilaisista ilmenemismuodoistaan huolimatta samanlainen yhteiskunnallinen status. Sekä taiteen että uskonnon nimissä on rikottu lakia ja taisteltu oikeaoppisuuden puolesta. Taiteen ja uskonnon salaseuroihin, joissa varjeltua tietoa jaetaan, pääsevät mukaan vain valitut yksilöt, joilla on oppeja seuraamalla mahdollisuus edetä yhteisön hierarkiassa. Kun raja-aidat rahvaan ja salaseuralaisten välillä murtuvat ja vanhat killat ovat kaatuneet, katoaako taide – vai kuuluuko se lopulta kaikille?

Where there is mastery, there is no mystery.
-teepussi

ARVOSTELUJA

Vapiskaa ammattilaiset!
Ylioppilasteatterin lavalla taidetta verrataan uskontoon.
Maria Säkö
HS, 23.11.2009

Deus vult
Inkariina Simolan hurja spektaakkeli tarkastelee taidetta useista eri näkökulmista nerokkaassa, energisessä esityksessä…
Martti Mäkelä
skenet.fi, 19.11.2009