YHÄ!

Vappuaattona tavanomaisen juhlan keskelle, toinen
vielä kirkkaampi juhla, uusi tila ja uusi aika.

Ylioppilasteatteri kasvaa pyhätöksi.
Ylioppilasteatteri juhlii.
Vuoren laella,
majakkana
kaupungin ytimessä.

Esitys on juhla, yhteenkerääntyminen tuhon kynnyksellä.
Ensimmäinen ja viimeinen illanvietto.
Alku ja loppu.

Yhä on pyhä paikka. Yhä on tilaisuus tulla uudeksi. Se on yhdessä yleisön kanssa joka ilta uutena syntyvä tapahtumallinen illanvietto, hetken juhla, herkistävä retki.
Luopumaan opettelua, yhdessä oloa, jakamista.
Paluu alkuun.
Yhteyteen.

Yhä juhlii hetkeä ja sen kuolemaa. Se on taiteen ja elämän, pyhän ja arkisen väliin rihmoittuva, rajoja rikkova nuorten nousevien taiteilijoiden, taideopiskelijoiden ja Ylioppilasteatterin yhteistyö. Esitys joka muodostuu ainutkertaisista tapahtumista, kokoontumisista, illanvietoista, talkoojuhlista, retkistä ja puutarhan hoidosta, tilan valmistamisista ja pyhittämisistä. Niistä kasvanut höveli ehdotus yhdessä olemiseksi.

Se on yritys kokonaisvaltaiseen, itsen ja yksilön ylittävään toimijuuteen, tekijyyden ja katsojuuden, harjoittelun ja esiintymisen haastamista ja ottamista totaalisena, koko ihmiselämää koskevana kysymyksenä; miten toimia, asua, elää ja olla yhdessä?

Yhä on kirkkautta, yhä on tuuletusta, yhä on kosketusta, yhä on luottamusta.

Turkka Inkilän (SibA) uutta luovat sävellykset yhtyvät Sari Paljakan (Aalto) henkevänä sykkivään tilasuunnitteluun ja Kristian Palmun (TeaK) olemisen salaisuuksia peilaavaan valoon. Esitys on ohjaaja Lauri Mattilan ja näyttelijä Olli Kontulaisen taiteellinen opinnäyte Taideyliopiston teatterikorkeakouluun.

Tee retki pyhälle vuorelle,
vuorella on turvaisaa,
luopumista,
juhlaa,
haikeita jäähyväisiä,
lopun odotusta, surua,
iloa, yhdessä oloa

On aurinkoa, on valoa
on ympyrä, on kirkkautta
on vuori, on juhla
on keltainen
on ilta

Esitys on kiville, esitys on kasveille, esitys on kepeille.
Ne ovat vapaita.

Arvio: Yksinkertaisuus on hauskinta

(…) On hienoa, että sovinnaisen taidemaailman rakenteita voi vastustaa näinkin, vaalimalla eräänlaista fluxus-asennetta eli yksinkertaisuutta ja hauskuutta, kaiken sekoittavaa anti-taide-meininkiä. Uhoa ja itsetietoisuutta ei tarvita.

Maria Säkö
HS/ 5.5.2014

Lue koko arvio hs.fi:sta