TAITEELLISET VASTAAVAT 2023-2026
Anna Kankila ja Ronja Louhivuori
Pehmeet arvot ja kova menininki
Ylioppilasteatteri työllistää taiteelliset vastaavat, jotka johtavat teatteria yhteistyössä jäsenistöstä koostuvan hallituksen kanssa. Taiteellinen vastaava valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ylioppilasteatterin taiteellisina vastaavina 2023–2026 toimivat Anna Kankila ja Ronja Louhivuori.
Anna Kankila on valmistunut näyttelijäksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt laajasti teatteri-, esitys-, ääni-, ja elokuvataiteen kentällä. Hän on syventynyt erityisesti immersiivisiin ja muutoin perinteistä yleisösuhdetta haastaviin esityksiin.
“Nauttivaa näyttelijää on ihaninta katsoa. Minulle nautinto näyttelijänä syntyy siitä, kun tunnen itseni vapaaksi. Vapaus taas siitä, kun pystyn ymmärtämään ja vahvistamaan projektin teoreettisia ja poliittisia tarkoituksia. Nautinto ja vapaus ovat jo itsessään radikaaleja asioita kapitalismin kurituksesssa. Teknisillä taidoilla tai virtuoottisuudella on minulle harvoin sellaista merkitystä, kuin sillä, että näyttelijä ajattelee syvästi ja seuraa omaa intuitiotaan. Eniten innostun siitä, jos esiintyjä onnistuu yllättämään minut jollain aivan epäloogisella ja typerällä asialla.
Olen todella ihmisihminen, ja teatterin tekemisessä parasta onkin, että siinä lyödään monta päätä ja sydäntä yhteen. Ylioppilasteatterissa yhteisöllä on suuri merkitys, mutta se ei tarkoita, että yksilö täytyisi häivyttää. Taiteellisena vastaavana minulle tuntuu tärkeältä nähdä jäsenten henkilökohtaiset prosessit ja tukea heitä niissä samalla, kun taistelemme yhdessä oikeudenmukaisemman ja lempeämmän maailman puolesta.”
Ronja Louhivuori on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistunut dramaturgi ja esitystaiteilija. Dramaturgin töiden lisäksi Louhivuori on toiminut esittävien taiteiden kentällä muun muassa käsikirjoittajana, ohjaajana, esiintyjänä ja pukusuunnittelijana. Louhivuoren työskentelylle ominaista on esitystaiteen, teatterin ja drag-taiteen keinojen yhdistäminen, aihe- ja prosessilähtöisyys sekä lainaaminen, varastaminen ja päällekirjoittaminen.
”Taiteessa ja elämässä kiinnostaa tällä hetkellä muun muassa autonomia, leikki, halu ja kujeilu, sekä yhteisen voiman ja resilienssin kasvattaminen. Tykkään toisaalta kaikenlaisesta mauttomasta, hölmöstä, yliampuvasta ja sentimentaalisesta, ja toisaalta hienovireisistä, hitaista ja herkistä jutuista – parhaimmillaan taiteessa nämä laadut kai jollakin tapaa yhdistyvät.
Esitys on minulle aina ehdotus – mitä jos – ja samalla tuon ehdotuksen harjoittelemista, sillä leikkimistä, maailman aktiivista luomista ja muovaamista. Näen Ylioppilasteatterissa ja sen jäsenissä täysin ainutkertaista taiteellista, poliittista ja yhteisöllistä potentiaalia – se on paikka jossa voi jatkuvasti kyseenalaistaa ja rikkoa totunnaisia tekemisen ja ajattelun tapoja, kokeilla, leikkiä, etsiä, eksyä, kurottaa yhdessä kohti mahdollisia ja mahdottomia todellisuuksia. Uskon että taiteellisesti kunnianhimoista, provosoivaa ja tinkimätöntä taidetta voi tehdä myös lempeästi, pehmeästi, sekä yleisön että tekijöiden hyvinvointia ja rajoja kunnioittaen.”
Kankila ja Louhivuori ovat ystävystyneet ja alkaneet tehdä teatteria yhdessä jo lukioikäisinä. Heidän taiteelleen ominaista on poliittisten teemojen ja välittömän, aistimellisen, ruumiillisen ja henkilökohtaisen todellisuuden käsittely rinnakkain. Kankilan ja Louhivuoren kaudella Ylioppilasteatterin toiminnassa painottuvat prosessilähtöiset työskentelyn tavat, immersiivisen ja osallistavan esityksen työkalut, esitystaiteen ja teatterin perinteiden yhdistely – sekä vapaus, nautinto, ilo, yhteisöllisyys, kohtuuttomuus ja kurittomuus.