Koko Love on dokumentaarisesta materiaalista ammentava esitys, joka pohjautuu 70-80-luvuilla käynnistyneisiin tutkimuksiin ei-inhimillisten kädellisten kielellisistä kyvyistä. Esityksen keskiössä ovat viittomakieltä käyttäneet Koko-gorilla ja Nim-simpanssi, leksigramminäppäimistön välityksellä kommunikoiva Kanzi-bonobo sekä kielikokeita johtaneet tutkijat.

Koko Love on kysyvä ja leikkisä esitys lajienvälisestä kumppanuudesta ja väkivallasta. Se käsittelee ei-inhimillisiä olentoja kohtaan tuntemaamme uteliaisuutta, haltioitumista, rakkautta, sekä vilpitöntä ja tuhoisaa halua ymmärtää, nimetä ja määritellä. Koko Love liikkuu lähimenneisyydestä nyt-hetken kautta aina vuoteen 4019; se etenee tunnustellen, muodonmuutosten ja hybridien kautta avaruuden termosfääriin ja takaisin.

Esitys hapuilee kohti inhimillisen ymmärryksen rajoja – alueita, joissa tutun ja tuntemattoman rajat sekoittuvat, joista emme voi sanoa mitään varmaa.

Esityksessä käytetään puhuttua suomen kieltä sekä tulkintaa “gorillaviittomakielestä” (GSL). Gorillaviittomakieli on tutkija Penny Pattersonin käyttämä nimitys kielestä, jolla hän kommunikoi Koko-gorillan kanssa. GSL-viittomat pohjautuvat amerikkalaiseen viittomakieleen.

“sano
oletko yksinäinen,
mitä pelkäät?
mikä on kaikista kaikista

suurin unelmasi?
mitä ajattelet itsestäsi?
mitä ajattelet kuolemasta?
mitä ajattelet minusta?

meidän täytyy saada tietää
me haluamme ymmärtää
me haluamme vain
ymmärtää”